Lainanantaja kyselee
Kommunistinen maa ???, Talouskuntoon leikaten?!, ostovoimaako? Kokoomuspolitiikkaa jo 40 vuotta, Talousosaamista, Menikö nyt kaikki oikein?
Kuvitteellinen tilanne:
Istun taas tuolin reunalla, kahvimuki kädessä, ja mietin: miksi lainanantaja, tuo kulmikas ja kylmä pää, ei usko vakuutteluihini? Leikkaan sosiaalituesta, työttömyysturvasta, terveydenhoidosta – leikaten kun non-stop sieniä – mutta laina ei liiku mihinkään suuntaan. Menot kyllä vähenivät, mutta tuloja ei ilmesty automaattisesti seinästä. “Sanoitko, että tulot kasvavat leikkaamalla?” lainanantaja kysyy – ja minä tuijotan takaisin: nooo, kunhan vaan.
Yhteiskunnan tilanne
Valtionlainan kontekstissa kuvio on vielä rujompi. Julkinen velka ja valtion oma sisäinen velka eivät ole sama asia: suuri osa velasta ylipäänsä tulee valtiolta itseltä, ei ulkopuolisilta. Silti leikataan julkiselta puolelta – ikään kuin supistamalla väkeä pois saisi velan häviämään – ja luotetaan, että “kasvua syntyy”.
Mutta mitä käytännössä tapahtuu? Kela ja muut viranomaiset raportoivat, että sosiaalipäivärahan, asumistuen ja opintotuen leikkaukset ovat sysänneet tuhansia ihmisiä köyhyyteen – ja lisänneet viimeisluokan tuen tarvetta . Sosiaali- ja mielenterveysjärjestö Mieli varoittaa: nämä leikkaukset eivät säästä, ne maksavat enemmän taloudellisesti sekä ihmishinnoin . Kuntatasolla tätä kutsutaan “Robin Hood in reverse” – otetaan pieniltä, annetaan suuryrityksille jacobin.com. Ellei valtio lainkaan ruoki sisämarkkinoita ja tavallisten ihmisten sekä myös heikompiosaisten ostovoimaa, miten ihmeessä yrityksetkaan kehittyvät? Ei synny kysyntää eikä sijoittamista varsinkaan PK yrityssektorilla.
Talousleikkausten vannoutuneet puolustajat viittaavat trickle-down -ilmiöön, siihen kun iso raha putoaa ylhäältä, alempiin kerroksiin sataa rahaa. Mutta missä minä näen sen sadekuuron? Sitä ei tule, ei ole tullut muuallakaan maailmassa missä kysesitä politiikkaa on kokeiltu. Sen sijaan syntyy kasa ihmisiä, joiden työkyky on heikentynyt, velkaantuminen lisääntyy ja opintotöitä karsiutuu . Ja koulutus, koko kansakunnan tulevaisuus annetaan kärvistellä, kun leikkausten kolhu puraisee myös ammatillista opetusta, sekä aikuiskoulutusta.
Farmari Vallin saa minut puristamaan hammasta. Hän sopertaa somessa: “jos äänestää vasemmistoa, Suomi uppoaa!” ja vakuuttelee, että julkisia leikataan “pakon vuoksi”. Mutta ei, ei riitä. Leikkaamalla köyhiltä ei synny tuotosta, eikä velka maksa itse itseään. Vallin tuntuu unohtavan, että usein valtion oma sisäinen velka – joita se ottaa itseltään, ei katoa sillä, että leikataan lisää.
Olen itsekin ollut tiukilla. Olen leikannut omia menojani, lopettanut pizzeriat, puhumattakaan ulkomaanreissuista, minimoinut sähkölaskuja, valinnut punalappuruokaa. Silti tili ei täyty yhtään nopeammin. Minä en vain pelkän inspiraation turvin saa lisäansioita. Ja sama pätee valtiotasolla: ei riitä, että julkinen sektori harjoittaa säästäväisyyttä. Jos ei uskota tuotteiden ja palveluiden vientiin, innovaatioihin, koulutukseen, ei synny tuloja, joilla velan maksaa – ei edes pientä murua. Kansakunnassa on uskomaton voimavara jota valtiolla on varaa pitää "työvoimareservinä"
Austerity tappaa ennenpitkää sisäisen kysynnän ja tukahduttaa tuntuvasti liike-elämää. Yksi tämänvuotinen esimerkki: suomalaisten järjestöjen tuki pieneni €130M – tarkoittaa lopetettuja mielenterveyslinjoja, supistuneita kotipalveluja. Kielitiedoista voisi kertoa pitkän tarinan. Mutta pointti on: aina leikataan ennen, kuin luodaan eväät kasvaa.
Farmari Vallin saattaa pelätä “äärivasemmistoa”, mutta hänen tinkimätön austerityn linjansa kuristaa itsensä – niin kriittinen, että se tukehduttaa kaiken ruohonjuuritasollisen luomisen ja kasvun. Hänen mustavalkoinen näkemyksensä – vasemmisto vastaan oikeisto – on törkeä yksinkertaistus jolla ruokitaan polarisaatiota ei muuta. Mitään rakentavaa se ei luo.
Mielestäni lienee aika sanoa se ääneen: valtio voi maksaa lainan vain, jos sillä on uskottava kyky tuottaa tuloja. Sen pitää investoida siihen, mistä kasvu syntyy: koulutukseen, tutkimukseen, vientiin, ammatilliseen osaamiseen. Ei riitä, että leikataan – täytyy olla myös kasvua, uskottava ja mitattava.
Kasvu syntyy silloin, kun on jotain kasvatettavaa.
