Yhdessä eteenpäin.
20.10.2026, 180 päivää vaaleihin.
*******************
Mäkelä murjaisee tarinallisen totuuden.
Jani Mäkelä-Kansanedustaja:
Opettavainen tarina. kaksi nuorta keskusteli keskenään politiikasta. Ensimmäinen sanoi "älä äänestä oikeistoa, se vie taaksepäin 40 vuotta!"
Toinen siihen että "Hetkinen. Siis aikaan, kun oli edullista asua, koulussa oppi asioita, pääsi töihin, pääsi lääkäriin, kadut olivat turavllisia, perhearvot olivat vahvoja ja sai sanoa mitä halusi?"
Niin, sellainen se maailma oli silloin kun minä olin lähes 10 vuotta!
Jxxxxxx kommentti.
Todellisuudessahan monet Janin haikailemat asiat kumpusivat sen ajan sosiaalidemokraattisesta ajattelusta. Siitä ajattelusta, joka Janin mukaan on varmastikin kommunismia, Marxismia, Stalinismia, mitä näitä nyt on.
Minä:
Hetkinen. Siis 40 vuotta taaksepäin. 2026 - 40 = 1986
Muistan ajan. Olin silloin aikuisopiskeluni viimeistä vuotta Kouvolan aikuiskoulutuskeskuksessa autoalan jatko opinnoilla. Olin ollut aiemmin vakituisessa työssä Kymi Kymmene Oy:ssä ja halusin auto-alalle. Ilmoittauduin ( taisi olla 1983 syksyllä) työvoimavirkailijan kopissa työttömäksi ensin pyydettyäni puhelinta lainaksi jolla soitin työnantajalle irtisanoakseni itseni.
Pääsin opiskelemaan nonstop tyyppiseen koulutukseen.
Työtön työnhakija sai opiskeluaikana aikuiskoulutuslisää työttömyysturvan päälle. Oppilaitoksessa aamupala, päiväruoka ja vielä kotiinlähtiessä yksi lämmin ruoka. Koulumatkat sai yli 3km matkoilta ilmaiseksi.
Pääsin tosiaan sieltä heti suoraan vakituiseen työhön autokorjaamolle. Työnantaja pyysi tulemaan. haastattelu oli tyyliin, koska voit aloittaa.
Vuonna 1986 Suomessa toimi Kalevi Sorsan IV hallitus, joka aloitti 6. toukokuuta 1983 ja jatkoi 30. huhtikuuta 1987 saakka. Hallitus oli neljän puolueen muodostama enemmistökoalitio.
Puolue Paikkamäärä eduskunnassa
SDP (Suomen Sosialidemokraattinen Puolue) 57
Keskusta (Suomen Keskusta) 38
RKP (Ruotsalainen Kansanpuolue) 10
SMP (Suomen Maaseudun Puolue) 17
Yhteensä 122 / 200
Oppositiossa oli siten 78 paikkaa, joista Kokoomuksen osuus oli 44.
Koska lapseni oli tuolloin alle 3-vuotias, hän kuului uudistuksen piiriin. Kotihoidon tukea maksettiin lain mukaan siihen asti, kun lapsi täytti 3 vuotta. Näin ollen tuki päättyi lapseni kohdalla heinäkuun 1986 alussa.
taisin päästä autokorjaamolle juuri 1986 helmikuussa vakituiseen työsuhteeseen. Avovaimoni työskenteli puutarhalla.
Hallitus lähetti postitse lehden kotiin jossa oli lupaus palkkatuloverotuksen kevenemisestä. Muistelisin että se tuli postissa 1986 kesällä.
hmmm. Kyllä. Ei se paha vuosi ollut. Elämä nuorena vielä edessä, toimeentulo hyvä. Lääkäri ilmainen, neuvolat toimi, repseptilääkkeet edullisia.
Yhteiskunnassa oli tavallisen kansalaisen melko kelpo olla. Ainakin universaali tukiverkko toimi moitteettomasti.
Sitten pienen pieni pala kerrallaan alkoi pieniä murenemisia tapahtua hyvinvointivaltionkin rakenteissa. Kokoomus pääsi huhtikuun vaaleissa hallitukseen 53 paikan turvin. SDP 56 paikkaa. Duunarilla oli vielä jonkin aikaa kohttuuliset oltavat.
Sitten alkoi näkyä mustia pilviä ja alkoi 90 luvun musta ilmapiiri leijailla ilmassa.
Ja lopuksi huomio. Luulenpa että Jani mäkelän olisi pitänyt laittaa tarinaansa toinen vuosiluku kuin 40. Esimerkiksi 166 vuotta taaksepäin olisi totuudenmukaisempi koska ihan varmasti oikeiston kulta-aika ja haavekuva vuodesta 1860 vie heidän mielestään voiton sosiaalidemokraattien valta-ajasta 1986.
*******************
Eva Tawasoli
"Jani Mäkelän tavoin minullakin on opettavainen tarina. Toisin kuin perussuomalaisten Mäkelän ”opettavainen” tarina, joka on oikeistopopulisteille tyypillinen keksitty, nostalginen kiiltokuva ajasta, jota ei oikeasti koskaan ollut, minun tarinani on tosikertomus Suomesta, jossa edistykselliset ja liberaalit voimat ovat tehneet tästä maasta vapaamman, turvallisemman ja tasa-arvoisemman kuin koskaan.
Mietitään ensin Mäkelän tarinaa. 40 vuotta sitten valtio sensuroi elokuvia neuvostovastaisena, ja perhearvot olivat niin vahvoja, että raiskauskin oli sallittua avioliitossa. Asuntolainan korko hiipi hiljalleen kohti 15 prosenttia ja henkirikoksia tehtiin suhteessa väestöön lähes kaksi kertaa nykyistä enemmän.
Tänään perustuslaki kieltää poliittisen sensuurin, raiskaus avioliitossa on rikos ja asuntolainan korko on murto-osa menneiden vuosien tasosta. Lisäksi liberaalien ja edistyksellisten voimien ansiosta yhä useampi suomalainen saa rakastaa, puhua ja elää vapaammin kuin koskaan ennen. Jokainen saa mennä naimisiin rakastamansa ihmisen kanssa, isät saavat tasavertaiset vanhempainvapaat, miehet elävät lähes kymmenen vuotta pidempään kuin 80-luvulla ja Suomi on yhdeksättä kertaa peräkkäin maailman onnellisin maa.
Kun poliitikolla ei ole tarjota tulevaisuutta, hän myy menneisyyttä. Kuviteltu menneisyys on täydellinen vaalilupaus: sen voi luvata aina uudestaan, ja jokaiseen nykyhetken ongelmaan on aina valmis vastaus – ennen oli paremmin. Ja koska paratiisi on menetetty, jonkun on täytynyt se viedä. Siksi nostalgian kylkiäisenä on helppo myydä myös syyllinen: maahanmuuttajat, EU, ”woke” tai suvakit.
Siinä on tarinoidemme ero. Mäkelän tarinan ”opetus” on, että oikeistokonservatiiveille kaikki hyvä on jo takanapäin. Minun tarinani opetus on, että Suomen parhaat vuodet ovat vasta edessä, ja niitä rakentavat ne, jotka uskaltavat katsoa eteenpäin. "
Lämmin kiitos Eva Tawasolille tärkeästä ja herättävästä avauksesta!
Eva toi vastineessaan kirkkaasti esiin sen, miksi kukaan meistä ei halua palata 40 vuotta taaksepäin niissä rajoitteissa tai poliittisissa mielikuvissa, joita esimerkiksi Jani Mäkelä retoriikassaan maalaili.
Evan kirjoitus kirvoitti minut kuitenkin täsmentämään sitä, mitä minä tarkoitan, kun puhun menneestä ja tulevasta.
Minä nimittäin haluaisin palata 80-luvulle – mutta en teknologiassa, vanhoissa puutteissa tai menneen ajan rajoitteissa. Haluaisin palata siihen Suomen tapaan olla yhdessä.
Kasarilla meillä oli jotain, mitä tarvitsemme kipeästi juuri tänään:
- Aito hyvinvointivaltio: Silloin tavallinenkin kansa sai luvan elää. Yhteiskunta tarjosi ponnahduslaudan, jonka turvin minun kaltaiseni nuori sai opiskella, perustaa yrityksen, työllistyä ja maksaa myöhemmin veronsa kitisemättä takaisin yhteiseen kassan.
- Luottamus ja yhteisöllisyys: Meillä oli tunne siitä, että olimme samassa veneessä. Ihmisarvoa ei mitattu kylmillä Excel-rivi-leikkauksilla, vaan ihmisistä pidettiin huolta.
- Toivo ja kohtuullisuus: Tulevaisuutta rakennettiin yhdessä – ei toisiamme vastaan hyökkäämällä.
Emme tarvitse 80-luvun ongelmia takaisin, mutta tarvitsemme sen inhimillisen hengen, keskinäisen luottamuksen ja vahvat turvaverkot osaksi tätä päivää. Otetaan menneisyydestä se kaikkein paras perintö – toisistamme huolehtiminen – ja rakennetaan siitä inhimillisempi tulevaisuus meille kaikille.
Yhdessä eteenpäin.
*
Kirjoitelmani
Me itse olemme rakentamassa tulevaisuuden yhteiskuntaa. Rakennamme kukin omalta osaltamme sitä halusimme tai emme. Mieluiten jokaisen tulisi pyrkiä rakentamaan sellaisen yhteiskunnan jonka itse katsoo parhaimmaksi. Meillä on oikeus vaatia perinteinen Suomi takaisin. Meidän ei pidä kysyä mitä Suomi voisi tehdä meille, vaan mitä me voimme tehdä Suomen hyväksi. Siksi kirjoitin aiheesta kirjoitelman.
Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?
Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? Tiedätkö mitä on verhon takana? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina Persvako
Meillä on vielä toivoa tulevasta. //Manifesti//
Montako makkaraa ostaisit jos saisit paljon rahaa? Makkaraesimerkki ja rajakulutusalttisuus
Jarrumies tekee viimein tunnustuksen ( Tuntematon jarru )
*
Millaisen Suomen me haluamme rakentaa?
1. Maltillisuuden ja sovinnon etsintä polarisoituneessa ajassa
Olen aina pitänyt itseäni pohjimmiltani rauhanomaisena, leppoisana ja sovittelevana ihmisenä. Yli kuuden vuosikymmenen elämänkokemus työntekijänä, yrittäjänä, kouluttajana, työttömänä ja eläkeläisenä on opettanut, että asiat harvoin ratkeavat huutamalla tai nyrkkiä pöytään lyömällä. Parhaat tulokset synnytetään silloin, kun kaksi erimielistä ihmistä istuu saman pöydän ääreen, kuuntelee toisiaan ja etsii yhteistä maaperää.
Silti huomaan itsekin päätyväni toisinaan kirjoittamaan ja sanomaan asioita kärjikkäästi. Sosiaalisen median ja nykypäivän politiikan kova ilmapiiri ei tunnu jättävän paljoakaan tilaa maltillisuudelle. Kun julkinen keskustelu jakautuu jyrkästi kahteen leiriin – niihin, jotka leimaavat heikompiosaiset laiskoiksi, ja niihin, jotka juoksevat ideologisten oppien perässä – maltillinen asiapuhe saattaa helposti peittyä melun alle. Silloin terävästi sanottu sana tai kärjistetty vertaus toimii herätyskellona: se on yritys pysäyttää lukija miettimään, mihin suuntaan olemme yhteiskuntana menossa.
Kärjistysten takana säilyy kuitenkin aina sama tavoite: halu rakentaa siltoja ja palauttaa ihmisten välinen kunnioitus. En etsi vastakkainasettelua vastakkainasettelun vuoksi, vaan puolustan sitä tavallisen ihmisen arkea ja oikeutta ihmisarvoiseen elämään, jota nykyinen leikkaus- ja vastakkainasettelupolitiikka murentaa.
2. Mitä "perinteisen Suomen takaisin saaminen" todella tarkoittaa?
Monelle saattaa olla epäselvää, mitä tarkoitan sanoessani, että haluan "perinteisen Suomen takaisin". Kyse ei ole sokeasta nostalgiasta, menneeseen takertumisesta eikä siitä, että haluaisin peruuttaa aikaa taaksepäin kaikissa mahdollisissa asioissa. En kaipaa menneiden vuosikymmenten kaikkia puutteita, suppeampaa elintasoa tai teknologisia rajoitteita.
Kun puhun perinteisestä Suomesta, puhun Suomen tavasta olla yhdessä.
Tämä tapa rakennettiin sodanjälkeisessä niukkuudessa ja kovan työn tuloksena. Se perustui ajatukseen, että olimme pieni kansa pohjoisessa, eikä meillä ollut varaa jättää ketään yksin. Siinä Suomessa naapuria autettiin ilman taka-ajatuksia, kotiovet saattoivat olla lukitsematta ja vastoinkäymisten kohdatessa kylä tai yhteisö kantoi yli vaikeimman ajan.
Perinteinen Suomi tarkoitti tiettyä perusasiallisuutta ja rehtiyttä:
- Luottamusta ja kohtuullisuutta: Veroja maksettiin joskus hampaita kiristellen, mutta taustalla oli syvä luottamus siihen, että verorahoilla ylläpidettiin toimivaa yhteiskuntaa, maksutonta koulutusta, neuvoloita ja terveyskeskuksia, jotka olivat kaikkien saavutettavissa.
- Yhteisvastuuta ilman ehtoja: Saatan tiivistää tämän moraalisen ankkurin lauseeseen: Ei enempää kuin jaksaa – mutta ei vähempääkään kuin pystyy. Yhteiskunta ei kytännyt jokaista askelta epäluuloisesti, vaan ihmiseen luotettiin.
- Vertaisuutta yli rajojen: Saatoit olla poliittisesti täysin eri mieltä naapurisi kanssa, mutta se ei estänyt teitä hitsaamasta yhdessä talkoolavan kattoa tai juttelemasta kahvikupin ääressä.
Tätä Suomea kaipaan takaisin. Kaipaan ilmapiiriä, jossa ihminen kohdataan ihmisenä – ei tilastorivinä, leikkauskohteena, kannustinloukkuna tai "laskennallisena vaikutuksena".
3. Kirjani "Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?" ydinviesti
Kirjoitin tästä arvoperustasta laajan teoksen "Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?". Kirjani ei ole syntynyt akateemisessa norsunluutornissa, vaan elämän itsensä opettamana ruohonjuuritasolla.
Hyvinvointivaltiotamme ei aikanaan rakennettu siksi, että jokin valtiovarainministeriön laskentakaava olisi osoittanut sen kaikkein halvimmaksi ratkaisuksi. Se rakennettiin eettisenä valintana ja yhteiskuntasopimuksena. Ymmärsimme, että sairaus, työttömyys, vammautuminen tai vanhuus eivät ole moraalisia epäonnistumisia, vaan elämään kuuluvia riskejä. Hyvinvointivaltio oli köyhän ja kovia kokeneen kansan yhteisöllinen vakuutus: jokainen osallistui kykyjensä mukaan, ja tukea annettiin sille, joka apua tarvitsi.
Viime vuosina tämä sopimus on murentunut ja muuttunut niin sanotuksi "kannustinvaltioksi". Alkuperäinen kysymys "Miten autamme ihmistä selviämään ja pääsemään takaisin jaloilleen?" on korvattu epäluuloisella kysymyksellä "Miten saamme pakotettua ihmisen muuttamaan käyttäytymistään?".
Kirjassani korostan, että tämä muutos ei ole mikään välttämätön taloudellinen pakko tai luonnonlaki. Se on tietoinen poliittinen arvovalinta. Kun leikataan ennaltaehkäisevistä palveluista, järjestöiltä ja heikoimmilta, säästö ei ole aitoa säästöä – se on laskun siirtämistä tulevaisuuteen moninkertaisena.
4. Kasariajan henki 2020-luvun maailmassa – Mahdollisuus, jos niin haluamme
Moni kysyy: onko enää mahdollista palata 1980-luvun kaltaiseen hyvinvointivaltioon, kun maailma on muuttunut niin valtavasti? Elämme nykyisin EU-sääntelyn, kansainvälisen kaupan, digitaalisten alustojen ja nopeiden globaalien markkinoiden aikakaudella.
Vastaukseni on kirkas: Kyllä, se on täysin mahdollista, mikäli niin yhdessä haluamme.
Maailman muuttuminen ja uudet puitteet eivät estä meitä päättämästä siitä, miten kohtelemme toisiamme kotimaassamme. 1980-luvulla meillä oli toimiva hyvinvointivaltio. Terveyskeskukseen pääsi ilman viikkojen jonotusta tai massiivisia asiakasmaksuja, koulutukseen panostettiin, aikuiskoulutustuki tarjosi ihmisille uuden mahdollisuuden rakennemuutoksissa, ja julkiset palvelut tuntuivat läheisiltä ja omilta.
Voimme ottaa 1980-luvun parhaat puolet – luottamuksen, maksuttomat peruspalvelut, inhimillisen kohtaamisen ja vahvan yhteisöllisyyden – ja yhdistää ne nykyhetken parhaisiin puoliin ilman 80-luvun ongelmia:
- Hyödynnetään teknologiaa ihmistä varten, ei kyttäämiseen: Nykyaikainen tietotekniikka ja automaatio mahdollistaisivat byrokratian rajun purkamisen ja esimerkiksi yksinkertaisen perustulon tai automaattisen sosiaaliturvan. Meidän ei tarvitse rakentaa järjestelmiä, joissa ihmisen pitää jatkuvasti todistella köyhyyttään tai sairauttaan, vaan voimme käyttää teknologiaa ihmisen nopeakäänteiseen tukemiseen.
- Yhdistetään joustavuus ja turva: Nykypäivän työelämä ei ole pelkkää 40 vuoden uraa samassa tehtaassa. Voitaneen luoda pohjoismainen turvamalli (flexicurity), jossa ihminen voi ottaa vastaan osa-aikatyötä, kokeilla yrittäjyyttä tai kouluttautua uudelleen ilman pelkoa siitä, että koko turvaverkko romahtaa tai toimeentulo katkeaa kuukausiksi byrokratian rattaisiin.
- Pidetään kiinni peruspalvelujen universaaliudesta: EU-lainsäädäntö tai globaali talous ei kiellä Suomea rahoittamasta laadukasta julkista terveydenhuoltoa, peruskoulua ja vanhustenhoitoa verovaroista. Kyse on siitä, mihin yhteiset varat suunnataan: investoidaanko ihmisten ostovoimaan ja terveyteen alhaalta ylöspäin (Trickle Up), vai syydetäänkö varoja suuryhtiöiden veronalennuksiin ja yksityisten terveysjättien Kela-korvauksiin.
Lopulta 1980-luvun arvopohja – ajatus siitä, että valtio on olemassa kansalaista varten eikä kansalainen valtiota varten – sopii 2020-luvulle paremmin kuin koskaan.
5. Tulevaisuutta ei ennusteta – se rakennetaan yhdessä
Tulevaisuus ei ole valmis käsikirjoitus, joka vain tapahtuu meille. Yhteiskunta rakentuu joka päivä niistä valinnoista, joita teemme eduskunnassa, kunnanvaltuustoissa, työpaikoilla, järjestöissä ja arjen kohtaamisissa.
Meillä on oikeus vaatia perinteisen hyvinvointivaltion inhimilliset arvot takaisin. Se ei vaadi luopumista nykyajan edistyksestä, vaan sen valjastamista yhteiseksi hyödyksi. Yhteiskunnan hyvyyttä ja vahvuutta ei mitata sillä, kuinka paljon se tuottaa pörssivoittoja harvoille, vaan sillä, kuinka se pitää huolta heikoimmassa asemassa olevistaan.
Voimme valita tien, jossa eriarvoisuus syvenee, lähipalvelut ajetaan alas ja jokainen jätetään pärjäämään omillaan. Mutta voimme yhtä hyvin valita toisen tien: käännetään katse luottamukseen, vahvistetaan ihmisten arjen ostovoimaa, korjataan rikki menneet palvelut ja annetaan jokaiselle mahdollisuus uuteen alkuun.
Se vaatii meiltä kaikilta kykyä katsoa puoluerajojen ja heitettyjen olkiukkojen yli. Se vaatii halua muistaa, että loppujen lopuksi olemme kaikki samassa veneessä.
Mennään siis eteenpäin – ei yksin, vaan yhdessä.
Typeristä typerin meemi:
Tässä alla on juuri se perussyy miksi haluan entisen perinteisen Suomen takaisin. Syy miksi haluan että jokainen pohtii omalta kohdaltaan millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme. haluammeko yhdessä jotakin, vai haluammeko haukkua, syyllistää ja jakaa kansaa kahtia.
Voiko typerämpää meemiä olla?
Rovanimen Politiikka
JP Huttunen
"Kysyin lapselta mikä leikki se oli missä 50% makasi maassa ja muut toi niille herkkuja ja mehua.
- Me leikittiin demareita!
Seuraavana päivänä 90% lapsista makasi maassa ja 2 lasta ruokki muita selkä märkänä.
Maassa makaavat huusivat: Lisää herkkuja!
Kolmantena päivänä kaikki lapset makasivat maassa, vaatteet märkänä, ilman herkkuja ja itkivät: Ihan paskaa kun kaikki on demareita!!"
Aika vaikea on pistää tuosta enää typerämmäksi!
Tuossa meemissä tiivistyy oppikirjamaisella tavalla sosiaalisen median halvin ja heikkotasoisin politiikkateatteri.
Siinä on kolme kohtaa, jotka tekevät tarinasta täysin absurdin:
1. Koko yhteiskuntasopimuksen lapsellistaminen
Meemi taannuttaa koko pohjoismaisen hyvinvointivaltion ja edustuksellisen demokratian leikiksi, jossa "toiset makaavat maassa syömässä herkkuja" ja "toiset raatavat selkä märkänä".
Tällä olkiukolla pyyhitään yli se tosiasia, että verovaroilla ei osteta "ilmaisia herkkuja", vaan rakennetaan koulut, terveyskeskukset, tiet, poliisi, palokunta, puhdas vesi, lapsilisät ja vanhustenhoito – eli koko se infrastruktuuri, jonka ansiosta yksikään yritys tai työntekijä tässä maassa pystyy tienaamaan euroakaan.
2. Kuka muka "makaa maassa"?
Tarinan myytti nojaa siihen mielikuvaan, että suuri osa kansasta olisi laiskoja maassamakaajia, joille muut kantavat tarjotinta.
Todellisuudessa ne "maassa makaavat" ovat meidän lapsiamme, opiskelijoitamme, muistisairaita vanhuksiamme, syöpään sairastuneita, omaishoitajiam起 ja ihmisiä, joilta on leikattu työpaikka alta. On melkoista kyynisyyttä leimata ihmisen elämänvaiheet, sairaudet ja ikääntyminen "herkkujen pumppaamiseksi".
3. Kateuden ja vastakkainasettelun lietsonta
Meemin ainoa todellinen tavoite on luoda vihan ja kateuden tunnetta tavallisten ihmisten välille: saada suorittavan työn tekijä vihaamaan työtöntä, eläkeläistä tai pienituloista.
Kun kansa saadaan tukkanuottasille siitä, kuka sai "palan enemmän pullaa", kenenkään katse ei kiinnity siihen, miten verotaakkaa siirretään suurpääomalta ja suuryhtiöiltä tavallisen kuluttajan ja pienyrittäjän maksettavaksi.
Tällaiset meemit osoittavat, miten hätääntyneitä populistit ja leikkauspolitiikan puolustajat ovat, kun heillä ei ole esittää ainoatakaan aitoa talous- tai yhteiskuntatieteellistä argumenttia. Kun argumentit loppuvat, jää jäljelle vain esikouluikäisen tasolle taannutettu ilkeily.
Sipilästäkin selvittiin.
Säästöharhasta toivon ja ihmisyyden jälleenrakennukseen
Syntyykö parempi yhteiskunta kurjistamalla, leikkaamalla ja ihmisten hätää lisäämällä, vai rakentuuko se luottamuksesta, ostovoimasta ja yhteisestä vastuusta? Tämä kysymys on ollut suomalaisen yhteiskuntapolitiikan polttopisteessä jo yli vuosikymmenen.
Aina kun oikeistolainen talousoppi esittää leikkaukset ainoana "välttämättömyytenä", kyse ei ole matemaattisesta pakosta, vaan ideologisesta arvovalinnasta. Juha Sipilän hallituskausi (2015–2019) toimi oppikirjamaisena laboratoriona siitä, mitä tapahtuu, kun valtiota johdetaan kuin kylmää yrityssaneerausta. Tuolloin säästetyksi väitetty euro osoittautui myöhemmin kalliiksi sosiaaliseksi, inhimilliseksi ja rakenteelliseksi velaksi.
Silti tarinan tärkein viesti on tämä: toivoa on aina, vaikka rauniot näyttäisivät kuinka synkiltä. Syvänkin kurjistamisjakson jälkeen Suomi voidaan saattaa takaisin jaloilleen, kun talouden moottoriksi asetetaan ihminen, osaaminen ja aito yhteisöllisyys.
Sipilän kauden leikkauslista: Kuka maksoi "talkoot"?
Sipilän hallitus astui valtaan julistaen mahtipontisia talkoita ja kilpailukykyloikkaa. Puheissa vaadittiin kaikkia osallistumaan, mutta käytännössä leikkauslistat kohdistuivat rajuimmin tavallisiin palkansaajiin, pienituloisiin, opiskelijoihin ja heikoimmassa asemassa oleviin.
Keskeisimmät leikkaukset ja pakkotoimet muodostivat tylyn kokonaisuuden:
- Kilpailukykysopimus (Kiky): Työntekijöille sälytettiin ilmaisia työtunteja ja sosiaalivakuutusmaksuja siirrettiin työnantajilta palkansaajien maksettavaksi miljardiluokassa. Se oli suora ostovoiman leikkaus.
- Kela-etuuksien leikkaukset ja indeksijäädytykset: Lapsilisät, työmarkkinatuki, sairaus- ja vanhempainpäivärahat sekä muut perusturvaetuudet leikattiin tai niiden ostovoima murennettiin jäädyttämällä indeksit.
- Koulutusleikkaukset: Huolimatta vaaleja edeltäneistä näkyvistä "Koulutus on erityissuojeluksessa" -lupauksista, peruskoulutuksesta, ammatillisesta koulutuksesta, lukiokoulutuksesta ja korkeakouluilta leikattiin satoja miljoonia euroja.
- Aktiivimalli työttömille: Luotiin nöyryyttävä ja hallinnollisesti raskas pakkotahtijärjestelmä, jossa työttömän etuutta leikattiin automaattisesti, jos hän ei pystynyt täyttämään viranomaisten asettamia ehtoja alueilla, joilla töitä ei yksinkertaisesti ollut tarjolla.
- Sote- ja järjestöleikkaukset: Ennaltaehkäisevää sosiaali- ja terveysalan työtä sekä järjestöjen toimintaedellytyksiä karsittiin, mikä ajoi ihmisiä kalliimpien raskaiten palveluiden piiriin.
- Yrittäjävähennys hyvätuloisille: Samaan aikaan kun pienituloisilta leikattiin, luotiin 5 prosentin yrittäjävähennys. Se ei hyödyttänyt pieniä yksinyrittäjiä tai kivijalkakauppiaita, vaan valui pääosin hyvätuloisille ja suuryrityksille, vieden valtion kassasta noin 1,2 miljardin euron verotulot vuodessa.
Nämä päätökset eivät suinkaan sammuttaneet velkakierrettä, vaan ne käänsivät kotimarkkinat laskuun. Kun tavallisen ihmisen lompakosta otettiin euroja pois, ne olivat suoraan pois paikalliselta leipurilta, parturilta, suutarilta ja autokorjaamolta.
Vake Oy:n tarina – Budjettivallan kiertämistä ja perintöhopeiden syömistä
Yksi Sipilän kauden räikeimmistä oppitunneista oli niin sanottu "taseet töihin" -politiikka. Sen keskiössä oli vuonna 2016 perustettu Valtion kehitysyhtiö Vake Oy.
Vake Oy luotiin kiertämään eduskunnan suoraa budjettivaltaa. Sen ensisijaisena ajatuksena oli koota valtion tuottavaa omaisuutta ja osakkeita osakeyhtiöön, jonka varoja voitaisiin myydä ja käyttää ohi normaalin talousarviokäsittelyn.
Lopulliset kustannukset ja lyhytnäköisyys:
- Tuottavan omaisuuden lihoiksi laittaminen: Vakeen siirrettiin 100 miljoonan euron aloituseuron lisäksi valtion arvokkaita osakeomistuksia, kuten Altia, Kemijoki, Nordic Morning, Raskone sekä osakkeita Nesteestä, Postista ja Vaposta. Sipilän hallitus myi tuottavaa valtionyhtiöomaisuutta enemmän kuin Katainen ja Stubb yhteensä.
- Raskone-kaupan aliale: Esimerkkinä lyhytnäköisyydestä valtion kokonaan omistama Raskone myytiin maaliskuussa 2018 hätiköidysti arviolta puoleen hintaan sen todellisesta arvosta.
- Neste-lahjoituksen mittava hintalappu: Vake Oy:stä siirrettiin 8,3 prosenttia Nesteen osakekannasta eli 922 168 osaketta Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiölle (Itla). Siirtohetkellä osakepotin arvo oli noin 50 miljoonaa euroa, mutta myöhemmin kyseisen osakemäärän arvo nousi lähes kahteen miljardiin euroon. Tuo valtava osinkotulojen virta menetettiin lopullisesti valtion suorasta kassasta.
- Ei yhtäkään aitoa investointia: Vake Oy ei onnistunut koko toimikautensa aikana tekemään käytännössä ainuttakaan uutta kasvua luovaa aitoa investointia. Se toimi pääasiassa kalliina hallintohimmelinä ja omaisuudenmyyntikoneena.
Tämä näennäinen "velanhoito" myymällä tuottavaa omaisuutta ja leikkaamalla ihmisten ostovoimasta siirsi massiivisen sosiaalisen ja taloudellisen korjausvelan tulevien hallitusten kannettavaksi.
Rinteen ja Marinin kausi: Luottamuksen, ihmisyyden ja toivon palauttaminen
Kun Antti Rinteen ja myöhemmin Sanna Marinin johtama hallitus aloitti vuonna 2019, sen ensimmäinen ja tärkein tehtävä oli korjata edellisen kauden repimä yhteiskuntasopimus. Marinin hallituksen kaudella ymmärrettiin jotain olennaista: yhteiskunnan moottoria ei pidetä käynnissä kuristamalla, vaan investoimalla ihmisiin, koulutukseen ja ostovoimaan (Trickle Up).
Suunnanmuutos poikkeusolojen keskellä:
Marinin hallitus joutui toimimaan poikkeuksellisessa historiallisessa myrskyssä: kohdalle osuivat globaali koronapandemia, Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa sekä siitä seurannut energiakriisi ja korkojen nousu. Tästä huolimatta hallitus pystyi luomaan kansalaisille ja yrityksille turvallisuuden ja tulevaisuudenuskon tunteen:
- Ihmisarvoisen työn ja palveluiden palauttaminen: Nöyryyttävä Aktiivimalli purettiin välittömästi. Työttömyysturvan ja asumistuen leikkaukset pysäytettiin ja heikoimmassa asemassa olevien etuuksia vahvistettiin.
- Tulevaisuusinvestoinnit: Oppivelvollisuus laajennettiin maksuttomaksi toiselle asteelle, mikä takasi jokaiselle nuorelle tasa-arvoisen ponnahduslaudan tulevaisuuteen. Perhevapaauudistus toteutettiin ja TKI-rahoitukseen luotiin pitkäjänteinen parlamentaarinen kasvupohja.
- Kriisistä selviytyminen ilman tuhoa: Korona-aikana yrityksiä ja kotitalouksia tuettiin suorilla avustuksilla ja elvytyksellä. Tämän ansiosta vältettiin 90-luvun laman kaltainen tuhoisa konkurssiaalto ja massatyöttömyys.
- Ennätystyöllisyys: Vaikka oikeisto ennusti tuhoa, Marinin kaudella saavutettiin historiallisen korkea työllisyysaste (yli 74 prosenttia) ja yli 115 000 suomalaista löysi tiensä töihin.
- Luottoluokitus ja kestävä pohja: Vuoden 2022 lopussa Suomen valtionvelka suhteessa BKT:hen oli 51,6 prosenttia – erinomainen lukema Euroopan unionin vertailussa – ja maan luottoluokitus säilyi ylimmällä AAA-tasolla.
Marinin hallitus osoitti, että kun valtiovalta luottaa kansalaisiinsa ja pitää huolta heikoimmista, koko yhteiskunta kantaa paremmin myös kriisien läpi.
Tarinan juju: Toivoa on aina, vaikka rauniot näyttäisivät synkiltä
Poliittisessa keskustelussa ja sosiaalisessa mediassa törmää usein väitteeseen, ettei ole vaihtoehtoja ("TINA – There Is No Alternative"). Meitä yritetään uskotella siihen, että palveluiden alasajo, terveyskeskusten sulkeminen, leikkaussakset ja eriarvoisuuden kasvu olisivat jonkinlainen parantamaton luonnonlaki.
Sipilän kaudesta alkaneet ja myöhemminkin toistuneet leikkauskokeilut todistavat kuitenkin päinvastaista. Leikkaamalla ei ole koskaan synnytetty aitoa kestävää kasvua, vaan se on ainoastaan näännyttänyt kotimarkkinat ja murentanut yhteiskuntarauhaa.
Tarinan suuri opetus ja juju piilee siinä, että toivoa ei voi leikata pois.
- Hyvinvointivaltio on arvovalinta, ei sattuma: Se rakennettiin sotien jälkeen köyhässä Suomessa yhteisellä tahdolla ja keskinäisellä luottamuksella. Sama tahto voi rakentaa sen uudelleen tänään ja huomenna.
- Ihmisen ostovoima on talouden elinehto: Yksikään pienyritys ei elä puheista, vaan maksavista asiakkaista. Kun tavallisen kansalaisen arki on turvattu, raha kiertää paikallisesti ja pitää Suomen pyörät pyörimässä.
- Muutos tapahtuu uurnilla ja teoilla: Mikään leikkausohjelma tai kurjistamispolitiikka ei ole ikuista. Päätösyvalta siitä, millaisessa maassa elämme, palaa aina säännöllisesti jokaisen suomalaisen käsiin.
Vaikka jäljet näyttäisivät välillä myrskyn jäljiltä ja rauniot synkiltä, Suomella on kaikki edellytykset nousta. Se vaatii vain sen, että hylkäämme pelolla hallitsemisen ja palaamme tekemään politiikkaa, jossa jokainen ihminen on arvokas ja jossa kenenkään kättä ei päästetä irti.
Toivo elää meissä – ja huominen rakennetaan yhdessä.
Tällä kertaa nukkuvat ratkaisevat tulevaisuuden
Yhteiskunnallisessa keskustelussa ja vaalianalyyseissa seurataan tiiviisti eri puolueiden kannatusmittauksia, gallup-vaihteluita ja puheenjohtajien tenttimenestystä. Kuitenkin jokaisissa vaaleissa piilee yksi valtava tekijä, joka pystyy pyyhkimään kaikki asiantuntijoiden ennusteet pöydältä sekunnissa: niin sanottu nukkuvien puolue.
Kun sadat tuhannet kansalaiset päättävät jättää äänestämättä, he eivät suinkaan hiljennä ääntään tai anna "vastalauseilmoitusta" poliittiselle järjestelmälle. Todellisuudessa he antavat valtakirjan niille, jotka käyvät uurnilla joka tapauksessa.
Tässä kirjoituksessa tarkastellaan vaalimatematiikan kylmää logiikkaa, taktisen äänestämisen ansoja ja sitä, miksi juuri nyt – enemmän kuin kertaakaan vuosikymmeniin – jokaisen tavallisen suomalaisen on aika herätä.
Vaalimatematiikan kylmä logiikka: Kotiinjäänti on aina ääni voittajalle
( vaalimatematiikan lyhyt oppimäärä )
Suomen vaalijärjestelmä perustuu suhteelliseen vaalitapaan ja d’Hondtin menetelmään. Tämän järjestelmän ydin on yksinkertainen: jokainen annettu ääni muuttaa vertauslukuja ja suhteellisia voimasuhteita.
Kun ihminen jättää äänestämättä ajatellen, ettei "yhdessä äänessä ole mitään väliä", hän tekee itse asiassa matemaattisen valinnan:
- Aktiivisten ryhmien suhteellinen valta kasvaa: Ne väestöryhmät ja kannattajakunnat, jotka käyvät uurnilla kurinalaisesti vaaleista toiseen, saavat passiivisuuden ansiosta suhteessa huomattavasti suuremman painoarvon.
- Kynnyt edustajapaikoille madaltuu: Mitä alhaisemmaksi yleinen äänestysaktiivisuus jää, sitä pienemmällä äänimäärällä puolueet saavat kansanedustajia ja aluevaltuutettuja läpi.
- Leikkauspolitiikan hiljainen hyväksyntä: Jos arjen heikennyksistä, sote- maksujen noususta, palveluiden karsimisesta ja ostovoiman murenemisesta kärsivät ihmiset jäävät kotiin, leikkauksia tekevät voimat tulkitsevat hiljaisuuden hyväksynnäksi ja jatkavat valitulla linjalla.
Vaalimatematiikka ei tunne sympatiaa eikä selityksiä. Jos 30–40 prosenttia äänioikeutetuista jättää äänestämättä, pienenkin aktiivisen vähemmistön on mahdollista nousta vaalivoittajaksi ja määrätä koko valtakunnan suunta.
Varoitus taktikoinnista: Mielikuva-ansat ja aito arvovalinta
Kun vaalit lähestyvät, julkisuudessa alkaa usein voimakas puhe "taktisesta äänestämisestä". Kansalaisia kehotetaan äänestämään tiettyä suurpuoluetta vain siksi, ettei joku toinen pääsisi valtaan, tai hylkäämään itselle läheisin vaihtoehto "hukkaäänen" pelossa.
Taktiseen äänestämiseen liittyy kuitenkin vakavia sudenkuoppia, joista on syytä varoittaa:
1. Pelko kompassina johtaa vääriin kompromisseihin
Kun äänestyspäätös tehdään pelon tai jonkin asian vastustamisen pohjalta, tullaan helposti äänestäneeksi politiikkaa, joka ei todellisuudessa vastaa omia arvoja. Tällöin äänestäjä saattaa tulla tukeneeksi linjaa, joka vaalien jälkeen tekee tismalleen samoja leikkauksia ja kompromisseja, joita äänestäjä halusi välttää.
2. Moniarvoisuuden kapeutuminen
Taktikointi keskittää ääniä parille suurimmalle toimijalle ja karsii poliittisesta kentästä rohkeat, inhimilliset ja rakentavat vaihtoehdot. Demokratian elinehto on se, että erilaiset äänet ja ruohonjuuritason näkemykset tulevat kuulluksi.
3. Katteettomat lupaukset ja takinkäännöt
Suurimmat populistiset mielikuvakampanjat nojaavat usein siihen, että ihmisille luvataan "helppoja ratkaisuja" tai "pienen ihmisen puolella olemista". Teot hallituksessa saattavat kuitenkin olla täysin päinvastaisia. Siksi tärkein mittari ei ole se, mikä puolue näyttää gallupeissa suurimmalta, vaan se, millaisia tekoja ja arvovalintoja ehdokkaat arjessa edustavat.
Paras ja kestävin tapa äänestää on seurata omaa arvo- ja ihmissydäntä. Ääni, joka annetaan omille aidoille arvoille ja luotettavalle toimijalle, ei ole koskaan hukkaääni.
Jos milloinkaan, nyt on aika herätä
Meille uskotellaan usein, että monet päätökset – kuten sosiaaliturvan leikkaukset, terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset tai julkisen sektorin karsiminen – ovat "pakkorakoja" tai "vaihtoehdottomia välttämättömyyksiä".
Tämä on poliittista teatteria. Yhteiskunnassa ei ole mitään automaattia, joka pakottaisi murentamaan tavallisten ihmisten arkea.
Suomalainen hyvinvointivaltio rakennettiin aikoinaan sodan jälkeisessä köyhässä Suomessa yhteisellä sopimuksella ja eettisellä valinnalla. Tänään monin verroin rikkaammassa maassa on kyse täsmälleen samasta asiasta: arvovalinnasta.
- Haluammeko yhteiskunnan, jossa muutama suuryhtiö ja rikas eliitti pärjää samalla kun tavallisen kansan, pienyrittäjien, eläkeläisten ja lapsiperheiden ostovoima murenee?
- Vai haluammeko palauttaa luottamuksen, kohtuullisuuden ja sen Suomen tavan olla yhdessä, jossa ketään ei jätetä yksin?
Vastaus näihin kysymyksiin ei löydy nettipalstojen huutokilpailuista, vaan vaaliuurnilta.
Tulevaisuus tehdään itse
Demokratia on arvokas ja hauras lahja. Se tarkoittaa sitä, että yhtenä päivänä muutaman vuoden välein jokaisen suomalaisen ääni on täsmälleen yhtä painava – olitpa sitten suurituloinen johtaja, pienyrittäjä, eläkeläinen, opiskelija tai työtön.
Jos jätät käyttämättä tämän oikeuden, annat muiden päättää, mihin sinun veroragasi käytetään, miten terveyskeskuksesi toimii ja miltä lastesi tulevaisuus näyttää.
Nyt ei ole aika kyyristellä tai lannistua. Jos milloinkaan, nyt on aika herätä, kaivaa äänioikeus esiin ja näyttää, millaisen hyvinvointivaltion me haluamme rakentaa.
Yhdessä eteenpäin.
Ja mitä sinä todellisuudessa voit tehdä!!!?
Tutustu aineistooni jossa pohditaan mitä tässä on tapahtunut ja kysytään suoraan: Mitä juuri sinä haluat?
Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?
Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina Persvako
Äänestä!
Vielä on toivoa
