Sisältö

Viimeisimmät

"Universal credit" Suomeen yleistuki.

Kategoria: Pissiä muroissa

Suomen yleistuen uudistus ja sen vaikutukset

Suomen hallitus on kaavaillut merkittävää sosiaaliturvan uudistusta, jossa nykyiset perusturvaetuudet yhdistettäisiin yhdeksi kokonaisuudeksi, yleistueksi. ( kts kooste ) Retoriikkana sekä siten tavoitteena on yksinkertaistaa tukijärjestelmää, vähentää kannustinloukkuja ja tehdä sosiaaliturvasta selkeämpi ja tehokkaampi. Uudistus korvaisi peruspäivärahan ja työmarkkinatuen sekä mahdollisesti integroida toimeentulotuen ja asumistuen osaksi samaa järjestelmää.

Vaikka uudistuksen tavoitteet ovat kunnianhimoisia, se on herättänyt laajaa kritiikkiä eri tahoilta. Kritiikki kohdistuu erityisesti seuraaviin seikkoihin:

  • Perusturvan luonteen muuttuminen: Yleistuki olisi vahvasti tarveharkintainen ja ehdollinen, mikä tarkoittaa, että tuen saaminen ei olisi enää automaattista, vaan se pitäisi "ansaita ja todistaa".
  • Tuensaajien aseman heikkeneminen: Kritiikin mukaan uudistus on osa säästötoimia, joissa tukia yhdistetään ja leikataan, mikä voi johtaa köyhimpien aseman heikkenemiseen.
  • Työttömien velvoittaminen työpaikkojen luomisen sijaan: Keskustelu on keskittynyt siihen, miten työttömistä päästään eroon, eikä siihen, miten uusia työpaikkoja voitaisiin luoda.
  • Hallinnan siirtyminen yksilöltä järjestelmälle: Kritiikin mukaan tukipäätökset tehtäisiin automaattisesti, mikä voisi vähentää yksilöllistä harkintaa ja ihmisten kohtaamista.
  • Asumistuen muutokset: Uudistuksessa asumistukeen sisältyisi aina omavastuu, eikä asumismenoja enää korvattaisi kokonaan, mikä voisi vaikeuttaa pienituloisten mahdollisuuksia kattaa asumiskustannuksia.
  • Sosiaalisten ongelmien syvenemisen riski: Perusturvan alentaminen voisi teoriassa kannustaa työntekoon, mutta samalla se voisi lisätä toimeentulo-ongelmia ja johtaa sosiaalisten ongelmien pahenemiseen. SISH ilmiö
  • Haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät: Erityisesti kouluttautumattomat nuoret ja maahanmuuttajat voisivat olla suurimmassa vaarassa uudistuksen myötä.
  • Lainsäädäntöprosessi ja kritiikin huomioiminen: Kritiikin mukaan laki on lausuntokierroksella, mutta pelkona on, että kriittistä palautetta ei oteta huomioon, kuten aiemmissa sosiaaliturvan uudistuksissa.
  • Eriarvoisuuden korostuminen: Haavoittuvassa asemassa olevien toimeentulo heikkenee suhteessa hyväosaisiin. ( Ohraleipä)

 

Britanniassa käytössä olleen "Universal Credit" -tukijärjestelmän kokeilun ongelmat

Britannian "Universal Credit" -tukijärjestelmän kokeilu on kohdannut useita haasteita, jotka ovat vaikuttaneet sen tehokkuuteen työttömyys- ja toimeentulotuen yhteydessä. Tässä hieman keskeisimpiä ongelmia, jotka selittävät järjestelmän huonoja tuloksia.

Järjestelmän ongelmat liittyvät muun muassa liian korkeisiin vähennyksiin ja velkojen perintään, monimutkaiseen siirtymään vanhoista etuuksista, tiukkoihin työhön liittyvään vaatimuksiin ja sanktioihin, puutteelliseen tukeen vammaisille ja sairaille sekä hallinnollisiin viiveisiin ja tiedonpuutteeseen. Nämä tekijät yhdessä ovat heikentäneet järjestelmän kykyä turvata perustarpeet kriisiaikoina.

1. Liian korkeat vähennykset ja velkojen perintä

  • Ennen huhtikuun 2025 muutosta jopa 25 % Universal Credit -maksuista voitiin vähentää velkojen (kuten vuokrarästien) maksamiseen. Tämä aiheutti taloudellista ahdinkoa, erityisesti köyhimille kotitalouksille. Uusi "oikeudenmukaisen maksun" politiikka (15 %:n enimmäisvähennys) otettiin käyttöön vasta 30.4.2025, mutta aiemmat korkeat vähennykset heikensivät järjestelmän uskottavuutta .

2. Monimutkainen siirtymä vanhoista etuuksista

  • Järjestelmään siirtyminen vanhoista tukimuodoista (kuten Employment and Support Allowance) oli hankalaa, ja 83 000 ihmistä kuukaudessa joutui 2025 kesästä alkaen siirtämään hakemuksensa kolmen kuukauden aikana. Tämä aiheutti viivästyksiä ja byrokratiaa, mikä johti epävarmuuteen ja tulojen katkeamiseen joillakin .

3. Tiukat työhön liittyvät vaatimukset ja sanktiot

  • Hallinnolliset tulokynnykset (AET) nostettiin vuonna 2025: yksinasuvien tuli ansaita vähintään £952/kk ja pariskuntien £1 534/kk (18–29 tuntia viikossa minimipalkalla). Alle rajan jäävien odotettiin hankkivan lisätunteja tai paremmin palkattua työtä. Tämä asetti paineita heikoimmassa asemassa oleville, ja työpaikkojen puute johti sanktioihin, jos vaatimuksia ei täytetty .

4. Puutteellinen tuki vammaisille ja sairaille

  • LCWRA-tuki (rajoitetusti työkykyisille) jäädytettiin vuonna 2026, ja uusille hakijoille määrä puolitettiin (£50/viikko). Tämä heikensi erityisesti pitkäaikaissairaiden taloudellista turvaa. Lisäksi työkykytarkastukset (Work Capability Assessment) katsottiin epäreiluiksi, ja ne korvattiin vuonna 2028 uudella järjestelmällä, joka ei vielä ollut käytössä kokeilun aikana .

5. Hallinnolliset viiveet ja tiedonpuute

  • Ensimmäisen Universal Credit -maksun saaminen vei noin 5 viikkoa, mikä johti lainanottoon ja velkakierteeseen. Lisäksi viranomaisten viestintä muutoksista (kuten toukokuun 2025 pankkivapaiden maksuaikatauluista) oli usein epäselvää, mikä lisäsi hakijoiden epävarmuutta .

Yhteenveto

Ongelman juuret liittyvät liian nopeaan siirtymiseen vanhoista järjestelmistä, joustamattomiin tulovaatimuksiin, ja heikentyneeseen taloudelliseen tukeen haavoittuvimmille ryhmille. Nämä tekijät yhdisteltynä byrokratiaan ja viiveisiin heikensivät järjestelmän kykyä turvata perustarpeet kriisiaikoina. Britannian hallitus on pyrkinyt korjaamaan näitä ongelmia esimerkiksi vähennysprosenttia alentamalla, mutta muutokset ovat olleet osittain myöhässä kokeilun tarpeisiin nähden .

Lähde viitteitä:

Tässä sitten pääkohtia joita hallituksen kaavailema "yleistuki" verrattuna on Brittien Universal Credit tukeen tämän hetkisen retoriikan valossa. (12.5.2025 )

On nimenomaan tarkoin ymmärettävä kuinka hallitus on TINA retoriikkaa hyväksi käyttäen toteuttanut austerity politiikkaa, sekä dirck down mallia. Tuloksena on saatu rakennettua hyvin "Brittiläinen" talouspolitiikka rakenne. 

Ei siis ole välttämättä itsestään selvää että kyseessä olisi nytkään muu kuin heikompiosoaisten talouden kurjistaminen. Siksi alla olevaa vertailuluettoloa on osattava lukea kuin "piru raamattua" eli kriittisin silmin ja toivoen parasta.

Suomen yleistuki – Uusi malli sosiaaliturvan uudistamiseksi

Yleistuki on uusi sosiaaliturvamalli, joka pyrkii yhdistämään useita perusturvaetuuksia yhdeksi kokonaisuudeksi. Sen tavoitteena on yksinkertaistaa tukijärjestelmää, vähentää kannustinloukkuja ja tehdä sosiaaliturvasta selkeämpi ja tehokkaampi. Malli korvaisi nykyisen peruspäivärahan ja työmarkkinatuen sekä mahdollisesti integroida toimeentulotuen ja asumistuen osaksi samaa järjestelmää. Ansiopäiväraha jäisi tämän mallin ulkopuolelle, mutta yleistukeen liittyvät muutokset vaikuttaisivat myös työttömyysturvalakiin.

Yleistuki rakentuu kolmesta pääosasta, jotka kattavat perustoimeentulon, asumiskustannukset ja harkinnanvaraisen tuen erityistilanteisiin.

1. Perusosa – Toimeentulon turvaaminen

Perusosa on yleistuen keskeisin osa, jonka tarkoituksena on kattaa yksilön perustarpeet elämiseen. Sen lähtötasona toimisi nykyisen työttömän peruspäivärahan tai työmarkkinatuen nettomääräinen taso. Täysimääräinen yleistuki vastaisi ansiopäivärahan perusosaa.

Perusosa olisi tarveharkintainen, eli tuen määrä riippuisi henkilön muista tuloista. Tuloja ja varoja otettaisiin huomioon samalla tavalla kuin nykyisessä järjestelmässä, esimerkiksi työttömyysetuus ja sairauspäiväraha vaikuttaisivat tuen määrään.

Yleistuki olisi myös vastikkeellinen, eli sen saaminen edellyttäisi aktiivista osallistumista työnhakuun, koulutukseen tai kuntoutukseen. Työnhakijan toimintaa tarkasteltaisiin vuoden mittaisella tarkastelujaksolla, ja laiminlyönnit voisivat johtaa tuen alentamiseen tai karenssiin.

Työttömällä työnhakijalla olisi oikeus yleistukeen, jos hän ei ole oikeutettu ansiopäivärahaan tai on saanut sitä enimmäisajan. Kokoaikatyötä hakevana pidettäisiin työnhakijaa, jonka tavoitteena on työllistyä kokoaikaisesti, mutta osatyökyvyttömyyseläkeläinen voisi hakea osa-aikatyötä.

Mallissa myös toimeentulotuki korvattaisiin niiden henkilöiden osalta, jotka ovat oikeutettuja yleistukeen. Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) mukaan tavoitteena on yhdistää kaikki perusturva yhdeksi yleistueksi.

2. Asumisosa – Asumiskustannusten kattaminen

Asumisosan tarkoituksena on kattaa asumiskustannuksia ja se vastaisi pääperiaatteiltaan nykyistä yleistä asumistukea.

Keskeinen ero nykyiseen toimeentulotukeen olisi, että asumisosa vähenisi työtulojen kasvaessa tasaisesti osana yleistukea. Toimeentulotukea ei enää maksettaisi työttömille, eikä asumismenoja korvattaisi siitä kokonaan.

Asumisosaan sisältyisi aina omavastuu, eikä asumismenoja enää korvattaisi täysimääräisesti, kuten nykyisessä toimeentulotuessa on mahdollista.

Mallissa otettaisiin käyttöön elinkustannuslisä, joka olisi asuinpaikan mukaan vaihteleva tuki. Tämä lisä nostaisi yleistuen lähtötasoa kalliimmilla alueilla ja helpottaisi asumismenojen leikkauksen vaikutuksia samalla, kun se kannustaisi etsimään edullisempaa asumisratkaisua.

Toimeentulotuen nykyisiä sääntöjä asumismenojen huomioimisesta muokattaisiin uuteen malliin sopiviksi. Esimerkiksi vuokravakuuden maksaminen suoraan vuokranantajalle voisi olla osa uutta asumisosaa tai harkinnanvaraista tukea.

3. Harkinnanvarainen osa – Viimesijainen turva

Harkinnanvarainen osa toimisi viimeisenä turvaverkkona ja vastaisi nykyisen täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen tehtäviä.

Täydentävää toimeentulotukea olisi mahdollista saada yleistuella, mutta vain satunnaisiin perusteltuihin tarpeisiin, jotka arvioitaisiin erikseen tarveharkinnassa.

Harkinnanvaraisen osan kautta voitaisiin kattaa yksilö- ja perhekohtaisia erityistarpeita, joita perusosa ja asumisosa eivät välttämättä kata kokonaan. Esimerkkeinä tällaisista menoista ovat:

  • Vuokravakuudet ja muuttokustannukset
  • Lyhytaikaiset harkinnanvaraiset avustukset asumisen turvaamiseksi
  • Terveydenhuollon maksut, kuten lääkekustannukset, hammashoito ja silmälasit
  • Henkilötodistukset ja muut välttämättömät menot

Tuen myöntäminen perustuisi yksilölliseen harkintaan, mikä eroaa yleistuen perusluonteesta, joka olisi vahvasti vastikkeellinen.

Harkinnanvarainen tuki olisi edelleen hyvinvointialueiden vastuulla, kuten nykyisin täydentävä ja ehkäisevä toimeentulotuki.

Yhteenveto

Kolmiosainen yleistukimalli pyrkii yhdistämään ja selkeyttämään perusturvaa. Se muuttaisi sosiaaliturvan luonnetta kohti ehdollisempaa ja vastikkeellisempaa mallia, samalla kun se yhtenäistäisi asumisen tukea ja säilyttäisi viimesijaisen, harkinnanvaraisen turvan erityisiin tarpeisiin.

Malli voisi kuitenkin johtaa joidenkin tuensaajien tuen tason laskuun, erityisesti niillä, jotka ovat aiemmin saaneet toimeentulotuesta täyden korvauksen asumismenoihinsa.

Mallin toimeenpano edellyttäisi laajoja muutoksia Kelan prosesseihin, ohjeisiin ja asiakasviestintään.

 

Sosiaaliturvan uudistuksen haasteet

Yleistuki on merkittävä sosiaaliturvan uudistus, joka pyrkii yhdistämään useita tukimuotoja yhdeksi kokonaisuudeksi. Vaikka tavoitteena on yksinkertaistaa järjestelmää ja vähentää kannustinloukkuja, uudistus on herättänyt laajaa kritiikkiä eri tahoilta. Kritiikki kohdistuu erityisesti perusturvan luonteen muuttumiseen, tuensaajien aseman heikkenemiseen ja siihen, että uudistus keskittyy työttömien velvoittamiseen työpaikkojen luomisen sijaan.

Perusturvan luonteen muuttuminen

Yksi keskeisimmistä kritiikin kohteista on yleistuen tarveharkintaisuus ja vahva ehdollisuus. Tämä ei ole pelkästään tekninen tai hallinnollinen muutos, vaan se muuttaa perusturvan perusluonnetta. Kritiikin mukaan oikeus tukeen ei enää olisi automaattinen, vaan se pitäisi "ansaita ja todistaa".

Ehdollisuus vahvistuisi, ja ne, jotka eivät täytä ehtoja, voisivat saada karenssin tai velvoitteen. Tämä tarkoittaa, että aiemmin automaattiset tuet, kuten peruspäiväraha, muuttuisivat vastikkeellisiksi. Kritiikin mukaan tämä voi vaikeuttaa tuen saamista ja lisätä epävarmuutta tuensaajien keskuudessa.

Tuensaajien aseman heikkeneminen

Monet kriitikot näkevät yleistuen yhdistämisen osana säästötoimia. Uudistuksen taustalla nähdään pyrkimys valtion menojen leikkaamiseen, mikä voi johtaa tuensaajien aseman heikkenemiseen.

Kritiikin mukaan "kaikkien päivärahan saajien asemaa heikennetään", ja uudistus kohdistuu erityisesti köyhimpien tukien leikkaamiseen. Tämä herättää huolta siitä, että sosiaaliturvan uudistukset tehdään ensisijaisesti taloudellisista syistä, eikä tuensaajien hyvinvointia ajatellen.

Fokus työttömiin, ei työpaikkoihin

Eräs merkittävä kritiikin kohde on se, että keskustelu keskittyy työttömien velvoittamiseen, eikä työpaikkojen luomiseen. Kritiikin mukaan asetelma on sellainen, että "ihmiset itse valitsisivat olla työttöminä", vaikka töitä ei välttämättä ole tarjolla.

Tätä pidetään poliittisena valintana, jossa työttömät nähdään ongelmana, joka pitää ratkaista velvoitteilla ja sanktioilla, sen sijaan että keskityttäisiin työmarkkinoiden kehittämiseen ja uusien työpaikkojen luomiseen.

Hallinnan siirtyminen yksilöltä järjestelmälle

Yleistuen myötä päätöksenteko siirtyisi enemmän järjestelmälle, mikä herättää huolta yksilöllisen harkinnan vähenemisestä. Kritiikin mukaan "sinun tarpeesi määrittää kone, ei elävä kohtaaminen", mikä viittaa siihen, että tukipäätökset tehtäisiin automaattisesti ilman henkilökohtaista arviointia.

Tämä voi johtaa tilanteisiin, joissa tuensaajien yksilölliset tarpeet jäävät huomiotta, ja järjestelmä ei pysty tarjoamaan joustavia ratkaisuja erilaisiin elämäntilanteisiin.

Asumisosa ja omavastuu

Vaikka asumistuen integrointi yleistukeen on nähty keinona vähentää kannustinloukkuja, kritiikkiä on herättänyt se, että uudessa mallissa olisi aina tietty omavastuu. Tämä tarkoittaa, että asumismenoja ei enää korvattaisi kokonaan, kuten nykyisessä toimeentulotuessa.

Tämä voi vaikeuttaa pienituloisten mahdollisuuksia kattaa asumiskustannuksia, erityisesti kalliilla alueilla. Vaikka elinkustannuslisä on tarkoitettu lieventämään tätä vaikutusta, sen riittävyys on herättänyt keskustelua.

Sosiaalisten ongelmien syvenemisen riski

Vaikka perusturvan alentaminen voisi teoriassa kannustaa työntekoon, se voi myös lisätä toimeentulo-ongelmia ja johtaa sosiaalisten ongelmien syvenemiseen.

Toisaalta nykyistä korkeampi tuki voisi lisätä syrjäytymisriskiä, mikä tekee uudistuksen tavoitteiden yhteensovittamisesta haastavaa. Kritiikin mukaan uudistus ei välttämättä ratkaise perimmäisiä ongelmia, vaan voi pahentaa niitä.

Haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät

Tietyt ryhmät, kuten kouluttautumattomat nuoret ja maahanmuuttajat, joiden työmarkkina-asema on heikko, olisivat suurimmassa vaarassa uudistuksen myötä.

Näillä ryhmillä voi olla vaikeuksia täyttää yleistuen velvoitteita, mikä voi johtaa tuen menettämiseen ja entistä suurempiin toimeentulo-ongelmiin. Kritiikin mukaan uudistus ei ota riittävästi huomioon haavoittuvien ryhmien erityistarpeita.

Lainsäädäntöprosessi ja kritiikin huomioiminen

Yksi kriittinen näkökulma liittyy lainsäädäntöprosessiin. Kritiikin mukaan laki on lausuntokierroksella, mutta pelkona on, että kriittistä palautetta ei oteta huomioon.

Aiemmin monet lait on viety läpi ilman merkittäviä muutoksia, vaikka niihin olisi kohdistunut laajaa kritiikkiä. Tämä herättää huolta siitä, että yleistuen uudistus toteutetaan ilman riittävää keskustelua ja vaikutusten arviointia.

Yhteenveto

Yleistukeen kohdistuva kritiikki keskittyy sen vastikkeellisuuteen ja tarveharkintaan, tuen tason laskuun ja tuensaajien aseman heikkenemiseen. Kritiikin mukaan malli ei ratkaise työllistymisen perimmäisiä syitä, vaan keskittyy työttömien velvoittamiseen ja kontrollointiin.

Lisäksi huolta herättävät asumistuen muutokset, haavoittuvien ryhmien asema ja se, että lainsäädäntöprosessi ei välttämättä huomioi kriittistä palautetta.

Uudistuksen onnistuminen riippuu siitä, kuinka hyvin se pystyy tasapainottamaan työntekoon kannustamisen ja sosiaaliturvan riittävyyden, sekä siitä, otetaanko kriittiset näkökulmat huomioon ennen lain lopullista hyväksymistä.

Tässä pääkohtia joita hallituksen kaavailema "yleistuki"

verrattuna Brittien Universal Credit tukeen tämän hetkisen retoriikan valossa. (12.5.2025 )

On nimenomaan tarkoin ymmärettävä kuinka hallitus on TINA retoriikkaa hyväksi käyttäen toteuttanut austerity politiikkaa, sekä trick down mallia. Tuloksena on saatu rakennettua hyvin vahvasti "Brittiläinen" talouspolitiikka rakenne. 

Ei siis ole välttämättä itsestään selvää että kyseessä olisi nytkään muu kuin heikompiosoaisten talouden kurjistaminen. Siksi alla olevaa vertailuluettoloa on osattava lukea kuin "piru raamattua" eli kriittisin silmin ja toivoen parasta.

Suomen yleistuki – Uusi malli 3 kohdan malli sosiaaliturvan uudistamiseksi

Yleistuki on uusi sosiaaliturvamalli, joka pyrkii yhdistämään useita perusturvaetuuksia yhdeksi kokonaisuudeksi. Sen tavoitteena on yksinkertaistaa tukijärjestelmää, vähentää kannustinloukkuja ja tehdä sosiaaliturvasta selkeämpi ja tehokkaampi. Malli korvaisi nykyisen peruspäivärahan ja työmarkkinatuen sekä mahdollisesti integroida toimeentulotuen ja asumistuen osaksi samaa järjestelmää. Ansiopäiväraha jäisi tämän mallin ulkopuolelle, mutta yleistukeen liittyvät muutokset vaikuttaisivat myös työttömyysturvalakiin.

Yleistuki rakentuu kolmesta pääosasta, jotka kattavat perustoimeentulon, asumiskustannukset ja harkinnanvaraisen tuen erityistilanteisiin.

1. Perusosa – Toimeentulon turvaaminen

Perusosa on yleistuen keskeisin osa, jonka tarkoituksena on kattaa yksilön perustarpeet elämiseen. Sen lähtötasona toimisi nykyisen työttömän peruspäivärahan tai työmarkkinatuen nettomääräinen taso. Täysimääräinen yleistuki vastaisi ansiopäivärahan perusosaa.

Perusosa olisi tarveharkintainen, eli tuen määrä riippuisi henkilön muista tuloista. Tuloja ja varoja otettaisiin huomioon samalla tavalla kuin nykyisessä järjestelmässä, esimerkiksi työttömyysetuus ja sairauspäiväraha vaikuttaisivat tuen määrään.

Yleistuki olisi myös vastikkeellinen, eli sen saaminen edellyttäisi aktiivista osallistumista työnhakuun, koulutukseen tai kuntoutukseen. Työnhakijan toimintaa tarkasteltaisiin vuoden mittaisella tarkastelujaksolla, ja laiminlyönnit voisivat johtaa tuen alentamiseen tai karenssiin.

Työttömällä työnhakijalla olisi oikeus yleistukeen, jos hän ei ole oikeutettu ansiopäivärahaan tai on saanut sitä enimmäisajan. Kokoaikatyötä hakevana pidettäisiin työnhakijaa, jonka tavoitteena on työllistyä kokoaikaisesti, mutta osatyökyvyttömyyseläkeläinen voisi hakea osa-aikatyötä.

Mallissa myös toimeentulotuki korvattaisiin niiden henkilöiden osalta, jotka ovat oikeutettuja yleistukeen. Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) mukaan tavoitteena on yhdistää kaikki perusturva yhdeksi yleistueksi.

2. Asumisosa – Asumiskustannusten kattaminen

Asumisosan tarkoituksena on kattaa asumiskustannuksia ja se vastaisi pääperiaatteiltaan nykyistä yleistä asumistukea.

Keskeinen ero nykyiseen toimeentulotukeen olisi, että asumisosa vähenisi työtulojen kasvaessa tasaisesti osana yleistukea. Toimeentulotukea ei enää maksettaisi työttömille, eikä asumismenoja korvattaisi siitä kokonaan.

Asumisosaan sisältyisi aina omavastuu, eikä asumismenoja enää korvattaisi täysimääräisesti, kuten nykyisessä toimeentulotuessa on mahdollista.

Mallissa otettaisiin käyttöön elinkustannuslisä, joka olisi asuinpaikan mukaan vaihteleva tuki. Tämä lisä nostaisi yleistuen lähtötasoa kalliimmilla alueilla ja helpottaisi asumismenojen leikkauksen vaikutuksia samalla, kun se kannustaisi etsimään edullisempaa asumisratkaisua.

Toimeentulotuen nykyisiä sääntöjä asumismenojen huomioimisesta muokattaisiin uuteen malliin sopiviksi. Esimerkiksi vuokravakuuden maksaminen suoraan vuokranantajalle voisi olla osa uutta asumisosaa tai harkinnanvaraista tukea.

3. Harkinnanvarainen osa – Viimesijainen turva

Harkinnanvarainen osa toimisi viimeisenä turvaverkkona ja vastaisi nykyisen täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen tehtäviä.

Täydentävää toimeentulotukea olisi mahdollista saada yleistuella, mutta vain satunnaisiin perusteltuihin tarpeisiin, jotka arvioitaisiin erikseen tarveharkinnassa.

Harkinnanvaraisen osan kautta voitaisiin kattaa yksilö- ja perhekohtaisia erityistarpeita, joita perusosa ja asumisosa eivät välttämättä kata kokonaan. Esimerkkeinä tällaisista menoista ovat:

  • Vuokravakuudet ja muuttokustannukset
  • Lyhytaikaiset harkinnanvaraiset avustukset asumisen turvaamiseksi
  • Terveydenhuollon maksut, kuten lääkekustannukset, hammashoito ja silmälasit
  • Henkilötodistukset ja muut välttämättömät menot

Tuen myöntäminen perustuisi yksilölliseen harkintaan, mikä eroaa yleistuen perusluonteesta, joka olisi vahvasti vastikkeellinen.

Harkinnanvarainen tuki olisi edelleen hyvinvointialueiden vastuulla, kuten nykyisin täydentävä ja ehkäisevä toimeentulotuki.

Yhteenveto

Kolmiosainen yleistukimalli pyrkii yhdistämään ja selkeyttämään perusturvaa. Se muuttaisi sosiaaliturvan luonnetta kohti ehdollisempaa ja vastikkeellisempaa mallia, samalla kun se yhtenäistäisi asumisen tukea ja säilyttäisi viimesijaisen, harkinnanvaraisen turvan erityisiin tarpeisiin.

Malli voisi kuitenkin johtaa joidenkin tuensaajien tuen tason laskuun, erityisesti niillä, jotka ovat aiemmin saaneet toimeentulotuesta täyden korvauksen asumismenoihinsa.

Mallin toimeenpano edellyttäisi laajoja muutoksia Kelan prosesseihin, ohjeisiin ja asiakasviestintään.

"Universal Credit" 

Britanniassa käytössä olleen "Universal Credit" -tukijärjestelmän kokeilun ongelmat

Britannian "Universal Credit" -tukijärjestelmän kokeilu on kohdannut useita haasteita, jotka ovat vaikuttaneet sen tehokkuuteen työttömyys- ja toimeentulotuen yhteydessä. Tässä hieman keskeisimpiä ongelmia, jotka selittävät järjestelmän huonoja tuloksia.

Järjestelmän ongelmat liittyvät muun muassa liian korkeisiin vähennyksiin ja velkojen perintään, monimutkaiseen siirtymään vanhoista etuuksista, tiukkoihin työhön liittyvään vaatimuksiin ja sanktioihin, puutteelliseen tukeen vammaisille ja sairaille sekä hallinnollisiin viiveisiin ja tiedonpuutteeseen. Nämä tekijät yhdessä ovat heikentäneet järjestelmän kykyä turvata perustarpeet kriisiaikoina.

Lähde viitteitä:

 

Vertailu Brittien Universal Credit tukeen joka on johtanut ongelmatilanteisiin.

  1. Tukimallin rakenne ja yksinkertaisuus
    • Universal Credit: Monimutkainen siirtymä vanhoista etuuksista, korkeat vähennykset ja velkojen perintä, sekä tiukat työhön liittyvät vaatimukset.
    • Suomen yleistuki: Väite: Tavoitteena yksinkertaisempi ja selkeämpi malli, joka vähentää byrokratiaa ja helpottaa tukien saamista.
  2. Taloudellinen tuki ja vähennykset
    • Universal Credit: Korkeat vähennykset (jopa 25 %) velkojen maksamiseen, mikä aiheutti taloudellista ahdinkoa.
    • Suomen yleistuki: Väite: Alemmat vähennykset ja joustavammat maksuehdot, jotka ottavat paremmin huomioon hakijoiden taloudellisen tilanteen.
  3. Työhön liittyvät vaatimukset ja sanktiot
    • Universal Credit: Tiukat tulokynnykset ja sanktiot, jos vaatimuksia ei täytetä, mikä asetti paineita heikoimmassa asemassa oleville.
    • Suomen yleistuki: Väite: Joustavammat työhön liittyvät vaatimukset ja vähemmän sanktioita, jotka ottavat huomioon yksilölliset olosuhteet.
  4. Tuki vammaisille ja sairaille
    • Universal Credit: Puutteellinen tuki vammaisille ja sairaille, sekä epäreilut työkykytarkastukset.
    • Suomen yleistuki: Väite: Parempi tuki vammaisille ja sairaille, sekä oikeudenmukaisemmat työkykytarkastukset, jotka ottavat huomioon yksilölliset tarpeet.
  5. Hallinnolliset viiveet ja tiedonpuute
    • Universal Credit: Pitkät viiveet tukien saamisessa ja epäselvä viestintä muutoksista, mikä lisäsi hakijoiden epävarmuutta.
    • Suomen yleistuki: Väite: Nopeammat käsittelyajat ja selkeämpi viestintä, joka vähentää hakijoiden epävarmuutta ja parantaa luottamusta järjestelmään.

Suomen yleistuen kritiikki – Sosiaaliturvan uudistuksen haasteet

Yleistuki on merkittävä sosiaaliturvan uudistus, joka pyrkii yhdistämään useita tukimuotoja yhdeksi kokonaisuudeksi. Vaikka tavoitteena on yksinkertaistaa järjestelmää ja vähentää kannustinloukkuja, uudistus on herättänyt laajaa kritiikkiä eri tahoilta. Kritiikki kohdistuu erityisesti perusturvan luonteen muuttumiseen, tuensaajien aseman heikkenemiseen ja siihen, että uudistus keskittyy työttömien velvoittamiseen työpaikkojen luomisen sijaan.

.

Suomen sosiaaliturvan uudistuksen keskeiset ideologiset näkökohdat

1. Perusturvan muuttuminen oikeudesta ehdolliseksi mahdollisuudeksi
  • Meneillään oleva perusturvauudistus, erityisesti yleistuen käyttöönotto ja työttömyysturvan seuraamusten kiristäminen, muuttaa perusturvan perusluonnetta merkittävästi.
  • Tuki ei ole enää automaattinen oikeus, vaan se muuttuu mahdollisuudeksi, joka pitää ansaita ja todistaa.
  • Yleistuki on tarveharkintainen etuus, mikä lisää tuen saannin ehtoja ja hallinnollista kontrollia.
2. Tarveharkintaisuuden lisääntyminen ja sen vaikutukset
  • Tuen saamiseksi on todistettava taloudellinen tarve, mikä voi tarkoittaa omien ja läheisten tulojen, säästöjen ja asumistilanteen avaamista viranomaiselle.
  • Tukea voi saada vähemmän tai ei lainkaan, jos viranomainen katsoo, ettei sitä tarvita.
  • Hallinta siirtyy yksilöltä järjestelmälle, ja tarveharkintaisuutta suunnitellaan laajennettavaksi myös asumistukeen ja toimeentulotukeen.
3. Politiikan toteuttaminen ja jatkumo
  • Nykyiset sosiaaliturvan uudistusehdotukset vastaavat aiemmin linjattuja tavoitteita, kuten yleistuen yhdistävää luonnetta, tarveharkintaa, syyperusteisuutta ja vastikkeellisuutta.
  • Uudistuksen taustalla nähdään pitkäaikainen poliittinen linjaus, joka torjuu perustulon ja korostaa vastikkeellisuutta.
4. Vastikkeellisuuden epäjohdonmukainen soveltaminen
  • Perusturvan saajia valvotaan tiukasti, heiltä vaaditaan suorituksia ja aktiivisuutta, ja laiminlyönneistä seuraa sanktioita.
  • Yritystukiin, joita jaetaan vuosittain miljardeja, ei liity vastaavia ehtoja, karensseja tai velvoitteita esimerkiksi työllistää tai investoida.
  • Kritiikki kohdistuu siihen, miksi vain perusturva on ehdollista, mutta yritystuet automaattisia.
5. Laajemmat yhteiskunnalliset seuraukset
  • Uudistus vaikuttaa ihmisarvoon, luottamukseen ja siihen, miten yhteiskunta suhtautuu apua tarvitsevaan kansalaiseen.
  • Perusturvasta voi tulla järjestelmä, jossa apua ei saa heikon aseman perusteella, vaan vain byrokraattisten ehtojen täyttämällä.
  • Uudistus voi johtaa pitkäaikaisköyhyyden lisääntymiseen, koska tuki ei riitä tilapäisten taloudellisten vaikeuksien ylittämiseen.
  • Muutosta on kuvattu jopa hyvinvointivaltion lakkauttamisoperaationa.

.

Perusturvan luonteen muuttuminen

Yksi keskeisimmistä kritiikin kohteista on yleistuen tarveharkintaisuus ja vahva ehdollisuus. Tämä ei ole pelkästään tekninen tai hallinnollinen muutos, vaan se muuttaa perusturvan perusluonnetta. Kritiikin mukaan oikeus tukeen ei enää olisi automaattinen, vaan se pitäisi "ansaita ja todistaa".

Ehdollisuus vahvistuisi, ja ne, jotka eivät täytä ehtoja, voisivat saada karenssin tai velvoitteen. Tämä tarkoittaa, että aiemmin automaattiset tuet, kuten peruspäiväraha, muuttuisivat vastikkeellisiksi. Kritiikin mukaan tämä voi vaikeuttaa tuen saamista ja lisätä epävarmuutta tuensaajien keskuudessa.

Tuensaajien aseman heikkeneminen

Monet kriitikot näkevät yleistuen yhdistämisen osana säästötoimia. Uudistuksen taustalla nähdään pyrkimys valtion menojen leikkaamiseen, mikä voi johtaa tuensaajien aseman heikkenemiseen.

Kritiikin mukaan "kaikkien päivärahan saajien asemaa heikennetään", ja uudistus kohdistuu erityisesti köyhimpien tukien leikkaamiseen. Tämä herättää huolta siitä, että sosiaaliturvan uudistukset tehdään ensisijaisesti taloudellisista syistä, eikä tuensaajien hyvinvointia ajatellen.

Fokus työttömiin, ei työpaikkoihin

Eräs merkittävä kritiikin kohde on se, että keskustelu keskittyy työttömien velvoittamiseen, eikä työpaikkojen luomiseen. Kritiikin mukaan asetelma on sellainen, että "ihmiset itse valitsisivat olla työttöminä", vaikka töitä ei välttämättä ole tarjolla.

Tätä pidetään poliittisena valintana, jossa työttömät nähdään ongelmana, joka pitää ratkaista velvoitteilla ja sanktioilla, sen sijaan että keskityttäisiin työmarkkinoiden kehittämiseen ja uusien työpaikkojen luomiseen.

Hallinnan siirtyminen yksilöltä järjestelmälle

Yleistuen myötä päätöksenteko siirtyisi enemmän järjestelmälle, mikä herättää huolta yksilöllisen harkinnan vähenemisestä. Kritiikin mukaan "sinun tarpeesi määrittää kone, ei elävä kohtaaminen", mikä viittaa siihen, että tukipäätökset tehtäisiin automaattisesti ilman henkilökohtaista arviointia.

Tämä voi johtaa tilanteisiin, joissa tuensaajien yksilölliset tarpeet jäävät huomiotta, ja järjestelmä ei pysty tarjoamaan joustavia ratkaisuja erilaisiin elämäntilanteisiin.

Asumisosa ja omavastuu

Vaikka asumistuen integrointi yleistukeen on nähty keinona vähentää kannustinloukkuja, kritiikkiä on herättänyt se, että uudessa mallissa olisi aina tietty omavastuu. Tämä tarkoittaa, että asumismenoja ei enää korvattaisi kokonaan, kuten nykyisessä toimeentulotuessa.

Tämä voi vaikeuttaa pienituloisten mahdollisuuksia kattaa asumiskustannuksia, erityisesti kalliilla alueilla. Vaikka elinkustannuslisä on tarkoitettu lieventämään tätä vaikutusta, sen riittävyys on herättänyt keskustelua.

Sosiaalisten ongelmien syvenemisen riski

Vaikka perusturvan alentaminen voisi teoriassa kannustaa työntekoon, se voi myös lisätä toimeentulo-ongelmia ja johtaa sosiaalisten ongelmien syvenemiseen.

Toisaalta nykyistä korkeampi tuki voisi lisätä syrjäytymisriskiä, mikä tekee uudistuksen tavoitteiden yhteensovittamisesta haastavaa. Kritiikin mukaan uudistus ei välttämättä ratkaise perimmäisiä ongelmia, vaan voi pahentaa niitä.

Haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät

Tietyt ryhmät, kuten kouluttautumattomat nuoret ja maahanmuuttajat, joiden työmarkkina-asema on heikko, olisivat suurimmassa vaarassa uudistuksen myötä.

Näillä ryhmillä voi olla vaikeuksia täyttää yleistuen velvoitteita, mikä voi johtaa tuen menettämiseen ja entistä suurempiin toimeentulo-ongelmiin. Kritiikin mukaan uudistus ei ota riittävästi huomioon haavoittuvien ryhmien erityistarpeita.

Lainsäädäntöprosessi ja kritiikin huomioiminen

Yksi kriittinen näkökulma liittyy lainsäädäntöprosessiin. Kritiikin mukaan laki on lausuntokierroksella, mutta pelkona on, että kriittistä palautetta ei oteta huomioon.

Aiemmin monet lait on viety läpi ilman merkittäviä muutoksia, vaikka niihin olisi kohdistunut laajaa kritiikkiä. Tämä herättää huolta siitä, että yleistuen uudistus toteutetaan ilman riittävää keskustelua ja vaikutusten arviointia.

Yhteenveto

Yleistukeen kohdistuva kritiikki keskittyy sen vastikkeellisuuteen ja tarveharkintaan, tuen tason laskuun ja tuensaajien aseman heikkenemiseen. Kritiikin mukaan malli ei ratkaise työllistymisen perimmäisiä syitä, vaan keskittyy työttömien velvoittamiseen ja kontrollointiin.

Lisäksi huolta herättävät asumistuen muutokset, haavoittuvien ryhmien asema ja se, että lainsäädäntöprosessi ei välttämättä huomioi kriittistä palautetta.

Uudistuksen onnistuminen riippuu siitä, kuinka hyvin se pystyy tasapainottamaan työntekoon kannustamisen ja sosiaaliturvan riittävyyden, sekä siitä, otetaanko kriittiset näkökulmat huomioon ennen lain lopullista hyväksymistä.

 

Suomen yleisturvassa on paljon yhteisiä piirteitä Universal Creditin ja Yhdysvaltain mallin kanssa

1. Perusturvan ehdollistaminen ja vastikkeellisuus

  • Universal Credit ja Yhdysvaltain sosiaaliturva korostavat vastikkeellisuutta, eli tuen saaminen edellyttää aktiivisuutta, kuten työnhakua tai koulutukseen osallistumista.
  • Suomen yleistuki noudattaa samaa linjaa: tuen saaminen ei ole enää automaattinen oikeus, vaan se pitää ansaita ja todistaa.
  • Tämä siirtää sosiaaliturvan painopistettä oikeudesta velvoitteeksi, mikä voi lisätä tuensaajien kontrollia ja sanktioita.

2. Tarveharkinnan laajentaminen ja hallinnan siirtyminen järjestelmälle

  • Universal Creditin ja Yhdysvaltain sosiaaliturvan keskeinen piirre on tarveharkinta, jossa tuensaajan on todistettava taloudellinen tarpeensa viranomaisille.
  • Suomen yleistuki noudattaa samaa periaatetta: tuen saamiseksi on avattava omat ja läheisten tulot, säästöt ja asumistilanne viranomaiselle.
  • Tämä siirtää hallintaa yksilöltä järjestelmälle ja voi johtaa pitkiin käsittelyaikoihin sekä epävarmuuteen tuen saannista.

3. Sosiaaliturvan yhdistäminen ja tukien leikkaaminen

  • Universal Credit yhdisti aiemmin erilliset tuet yhdeksi kokonaisuudeksi, mikä johti byrokratian yksinkertaistamiseen mutta myös tukien leikkauksiin.
  • Suomen yleistuki pyrkii samaan: yhdistämällä peruspäivärahan, työmarkkinatuen, asumistuen ja toimeentulotuen, mutta samalla tukitasoja voidaan laskea.
  • Yhdysvalloissa sosiaaliturva on jo pitkään ollut minimitason turva, jossa tuet ovat niukat ja niiden saaminen vaikeaa.

4. Työttömien velvoittaminen työpaikkojen luomisen sijaan

  • Universal Creditin ja Yhdysvaltain mallin kritiikki kohdistuu siihen, että ne keskittyvät työttömien velvoittamiseen, eivät työpaikkojen luomiseen.
  • Suomen yleistuki noudattaa samaa linjaa: keskustelu keskittyy siihen, miten työttömistä päästään eroon, eikä siihen, miten uusia työpaikkoja voitaisiin luoda.
  • Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa työttömät joutuvat sanktioiden kohteeksi, vaikka työpaikkoja ei olisi tarjolla.

5. Sosiaalisten ongelmien syveneminen ja pitkäaikaisköyhyyden riski

  • Universal Creditin käyttöönotto Britanniassa johti pitkiin viivästyksiin, velkakierteisiin ja köyhyyden lisääntymiseen.
  • Yhdysvalloissa sosiaaliturvan niukkuus on johtanut pitkäaikaiseen köyhyyteen ja eriarvoisuuden kasvuun.
  • Suomen yleistuen kritiikki kohdistuu samaan: tuen tason lasku voi johtaa pitkäaikaisköyhyyden lisääntymiseen, koska tuki ei riitä tilapäisten taloudellisten vaikeuksien ylittämiseen.

Päätelmät: Onko Suomi siirtymässä kohti angloamerikkalaista sosiaaliturvamallia?

Suomen sosiaaliturvan uudistus näyttää seuraavan Universal Creditin ja Yhdysvaltain sosiaaliturvan suuntaa, jossa:

  • Tuki ei ole enää automaattinen oikeus, vaan ehdollinen mahdollisuus.
  • Tarveharkinta ja vastikkeellisuus korostuvat, mikä lisää kontrollia tuensaajiin.
  • Tukien yhdistäminen voi johtaa tukitasojen laskuun ja vaikeuttaa tuensaajien asemaa.
  • Työttömien velvoittaminen korostuu, mutta työpaikkojen luominen jää vähemmälle huomiolle.
  • Pitkäaikaisköyhyyden riski kasvaa, jos tuet eivät riitä tilapäisten vaikeuksien ylittämiseen.

Vaikka uudistuksen tavoitteena ja sitä kautta näennäisenä retoriikkana on järjestelmän yksinkertaistaminen ja kannustinloukkujen vähentäminen, sen seuraukset voivat vahvasti muistuttaa Universal Creditin ja Yhdysvaltain sosiaaliturvan ongelmia. Tämä herättää kysymyksen: Onko Suomi siirtymässä kohti angloamerikkalaista sosiaaliturvamallia, jossa tuensaajien asema heikkenee ja köyhyyden riski kasvaa?

Ihmisarvo ei voi olla ehdollinen


Kun poliittisissa päätöksissä yhdistetään kylmät laskelmat ja julistetut "kannustinrakenteet", unohtuu usein se, mikä tekee yhteiskunnasta inhimillisen: ihmisarvon ehdoton arvo. Britannian Universal Credit -järjestelmän epäonnistuminen on karu esimerkki siitä, miten byrokratia, ehdollisuus ja taloudellinen pragmatismi syövät pohjaa sille, mitä meidän pitäisi pitää itsestään selvänä – jokaisen oikeutta elämään ilman häpeää tai pelkoa.

Työhön pakottaminen ei korvaa ihmisarvon kunnioittamista

Poliittisessa retoriikassa korostuu työn tekeminen itseisarvona. Mutta mitä tapahtuu niille, jotka eivät yksinkertaisesti pysty työskentelemään? Pitkäaikaissairaat, vammaiset, eläkepäätöstä odottavat tai henkisesti uupuneet jäävät järjestelmän rakoihin. Heille tarjotaan vain ehdollisia tukia, sanktioita ja vaatimuksia "selvitellä" oikeutensa – ikään kuin heidän arvonsa riippuisi siitä, kuinka nopeasti he pystyvät täyttämään lomakkeita tai hankkimaan lisätunteja minimipalkalla.

Kun tukia leikataan, koska puoliso tienaa "liikaa", tai kun joku joutuu pyytämään rahaa ruokaan, koska oma tuki katkaistiin byrokratian pyörteissä, kyse ei ole enää taloudellisesta tehokkuudesta. Kyse on siitä, kunnioitammeko ihmisen olemassaolon arvoa.

Perustuslaki unohtuu – köyhyys muuttuu rangaistukseksi

Suomen perustuslain mukaan jokaisella on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja ihmisarvoiseen elämään. Tämä ei tarkoita pelkästään ruokaa ja kattoa pään päälle, vaan myös oikeutta osallisuuteen, turvaan ja kunnalliseen kohteluun ilman alentumisen kokemuksia. Nykyiset uudistukset, kuten Universal Creditissä, kuitenkin muuttavat tuen ehdolliseksi etuoikeudeksi, jota jaellaan vain tiukkojen kriteerien täyttyessä.

Mitä arvoa on perustuslailla, jos köyhä saa lääkkeensä maksettua vain todistettuaan sairautensa uudelleen ja uudelleen? Jos pitkäaikaistyötön joutuu valitsemaan lääkärikäynnin ja ruoan välillä? Jos vammaisen ihmisen tuki puolitetaan, koska "resurssit on kohdistettava uudelleen"?

Rakennetaan yhteiskunta, joka kunnioittaa

Ihmisarvo ei voi perustua siihen, kuinka hyvin joku pystyy navigoimaan byrokratian kiemuroissa tai kuinka paljon hän pystyy "tuottamaan". Se ei saa riippua parisuhteesta, ikäluokasta tai siitä, kuinka vakuuttavasti osaa kertoa kärsimyksestään virkailijalle.

Tarvitsemme järjestelmän, joka uskoo ihmisiin. Sellaista, jossa perustoimeentulo on taattua ilman ehtoja – kuten perustulomalleissa on ehdotettu – ja jossa sairaus tai köyhyys ei johda syrjintään tai epäilyyn. Tällaiseen yhteiskuntaan ei kuulu "karensseja", vaan myötätuntoa; ei kyttäämistä, vaan luottamusta.

Kun poliittiset linjaukset unohtavat ihmisarvon, ne eivät ole enää sosiaalipolitiikkaa – ne ovat moraalista rappiota. Universal Creditin kaltaiset epäonnistumiset eivät ole teknisiä vikoja, vaan varoitusmerkkejä siitä, mihin suuntaan yhteiskunta on liikkeellä.

Meillä on velvollisuus vaatia muutosta. Ihmisarvo ei ole hinnoiteltavissa, eikä sen pitäisi koskaan olla neuvottelun kohteena.
Tämä ei ole vielä maa, jossa haluan elää – mutta se voi vielä tulla sellaiseksi.

Tästä puhutaan nyt!

Vihainen leksa